Kitamissa

Jo! o/

Jatan matkakertomuksen viimeisen osan hieman myohemmalle ja kirjoitan nyt mita Kitamissa on sattunut lahiaikoina.
Tanne tuli syyskuun lopulla kaksi uutta suomalaista, siis eli meita on nyt 5 taalla. Kaikki tosin lahtevat maaliskuussa pois, eli ensi kevaana uudet suomalaiset saavat parjata ilman opastusta. Taytyy kuitenkin varmaan jattaa jalkeensa joku lappu tarkeimmista tiedoista, kuten parhaista baareista...
Koulu siis alkoi lokakuun alussa, ei siita muuta. Paivat kulkevat tavallista tahtia, ilman mitaan kummempaa. Koululla tulee oltua henkilokohtaisesti todella paljon, kampilla kayn periaatteessa vain nukkumassa ja katsomassa TV:ta.

Viime viikonloppuna oli International Centerin jarjestama reissu patoa katsomaan. Patokin oli tietty hieno, mutta itse nautin enemman reissuun myos kuuluneista puistogolfista ja ruokailuista. Mukava reissu kaikinpuolin, vaikka puistogolfit havisinkin, ja vielapa uusille suomalaisille.

Huomenna perjantaina on lomapaiva, silla viikonloppuna on koulun vuosijuhla. Hieman on kylmat ilmat, mutta kylla suomalainen sellaisen kestaa... En viela tieda mita ohjelmaa on luvassa paitsi ikebana (kukkien asettelua) ja mahdollisuus osallistua japanilaiseen teeseremoniaan.

Tanaan, huomisen lomapaivan kunniaksi, kaydaan nayttamassa kahdelle puolalaiselle kaupunkia. Kumpikaan ei osaa samaakaan japania, ei tosin uudet suomalaisetkaan.

Jau

On the Road; part 2

Nyt olen siis jo turvallisesti palannut Kitamiin ja koulukin alkoi sopivasti heti kun tanne paasin. Toita ja menoja (??) on ollut sen verran, etten ole aiemmin tanne mitaan kerennyt kirjoittelemaan. Tassa kuitenkin pikkaisen lisaa tarinaa kesan reissulta:
Lisays: Kuvia laitan hieman myohemmin, nyt ei jaksa millaan ruveta niiden kanssa saatamaan. sorry

Nagoya:
Saavuttiin Nagoyaan joskus seitseman/kahdeksan kieppeilla, eli suht myohaan siihen nahden etta meidan piti viela yopaikka loytaa. Saatiin jonkin nakoinen kartta juna-aseman neuvonnasta ja lahdettiin ilman mitaan tietoja kavelemaan pitkin katuja. Saatiin neuvoja ihmisilta ja viimeinen loydettiin Nagoyan vilkkaimmat kadut joita reunusti lukuisat yokerhot ja baarit. Matkalla sinne meille kerrottiin, etta sielta loytyisi lukuisia kapselihotelleja, mutta yli tunnin kiertelyn jalkeen onnistuttiin loytamaan perati yksi. Se olikin sitten paras kapselihotelli missa olin kaynyt tai tulin kaymaan reissun aikana. Ei siita kuitenkaan muuta...
Hyvien, mutta lyhyiden, younien jalkeen lahdettiin aamulla liikkeelle kiertelemaan katuja. Nagoya kuitenkin vaikuttin hieman kolkolta kaupungilta, saattoi johtua vesisateesta ja viileasta ilmasta, joten paatettiin siirtya pitempia odottelematta Osakaan.
Osaka:
Osakaan saavuttiin jo aikaisin, eli neljan maissa, eli meilla oli hyvin aikaa etsia sopivaa majapaikkaa. Netista pikaisen etsinnan jalkeen loydettiin Umeda Dormitory niminen hostelli/dormitori, josta sitten suorilta varattiin viikoksi paikat. Sinne paasi kuitenkin vasta seuraavana paivana, jonka seuraksena ensimmainen yo Osakassa nukuttiin Manga Cafe:ssa. Mielenkiintoinen kokemus nukkua pienessa kopissa tietokoneen ja nojatuolin kanssa. Eli sellainen perinteinen opiskelijan yksio.
Osakassa viettiin siis kokonaisen viikko. Eipa siella tullut mitaan ihmeellista tehtya, iltaisin kierreltiin kaupungilla katselemassa menoja. Nahtavyyksia riitti parille paivalle ja loput ajat kaytettiin kauppoja kierrellessa kaupungilla palloillessa. Ihan mukava kaupunki, mutta ei siella valiaikaisesti kauaa viihdy, siis ei joka paivalle keksi mielenkiintoista tekemista. Mutta kylla siella asua haluasin ja varmasti tykkaisin.

Osakan jalkeen suuntana olikin sitten Okinawa. Japanilaiset pitavat Okinawaa joten todella ihmeellisena paikkana, silla aina kun mainitsee kayneensa siella, niin kaikki huutavat aina yhteen aaneen "eeeee". Noh, olihan se ihan mukava ja rento paikka. Muistutti suuresti muita trooppisia kaupunkeja, paitsi etta kaikki vastaantulijat olivat Japanilaisia.
Okinawalle saavuttiin Nahaan, mutta parin paivan jalkeen siirryttiin hieman pohjoisempaan toiseen kaupunkiin. Syyna oli se, etta Nahassa ei ollut rantaa, tai se oli "remontissa" ja valmistuisi vasta puolen vuoden paasta. Ei jaksanut odotella joten siirryttiin paikkaan jossa oli ranta. Pienempi paikka oli Amerikan tukikohdan ymparille rakentunut kaupunki, jossa sai pitkin paivaa kuunnella havittajien sun muiden ylilentoja ja kaikkialla oli "amerikkalaisesti" nimettyja kauppoja. Myos kaikki tekstit oli kirjoitettu yleensa englanniksi, eika japaniksi kuten kaikkialla muualla Japanissa.
Mukava paikka se loppujen lopuksi oli, jos ei antanut Amerikkalaisuudeen haitata kauheasti. Aurinkokin porotti ihan mukavasti, silla heti ensimmaisena paivana rannalla kaikki suomalaiset onnistuivat polttamaan itsensa siten etta se jaikin sitten viimeiksi ranta-reissuksi. No, kylla siella rannalla varjossa pystyi istumaan, mutta aurinkoa ei tehnyt mieli ottaa.

Okinawalla vietettiin viikko, jonka jalkeen suunnattiin takaisin paasaarelle ja Kobeen. Siita taas myohemmin...