Hengissä ollaan!
Lentoni Helsingistä Tokion Naritaan oli aluksi kaksi tuntia myöhässä. Pientä odottelua, mutta ei viivästys ei oikeastaan haitannut yhtään. Tokiossa meidän (minun ja yhden toisen vaihtarin) oli tarkoitus yöpyä erään tutun kämpillä. Päivä vietettiinkin sitten bussissa Tokion halki kulkiessa. Perille kaverille päästiin ja eipä siinä paljoa muuta oikein sitten kerennyt/jaksanut tehdäkkään. Seuraavana päivänä käytiin katsomassa Tokin yliopistoa ja kiertelemässä Akihabarassa. Siellä oli vain mielettömästi anime, elektriniikka ja muita shoppeja. Ihmisten paljous oli kyllä aika mieletöntä, hullujen päivien pyörteissä on hieman samantapainen meno. ...jatkan kertomusta joskus.
Mitä Japanista voi oikein sanoa tähän mennessä. Ihmiset ovat todella kohteliaita ja ilmapiiri kaikkialla on ystävällinen. Ei tunnu ollenkaan sitä että olis jossain vieraassa maassa, paitsi tietysti kielen perusteella. Ei täällä olo hierveästi eroa Suomen menosta tai sitten olen vain kotiutunut hyvin.
Tällä hetkellä olen siis majoittunut Kitamiin yliopiston asuntolaan. Keskustaan on matkaa sellaiset 3-4 kilometriä, mutta tarpeelliset kaupat ovat noin kilometrin säteellä. Tänään sain ostettua pyöränkin, eli välimatkat puolittuivat. Lauantaina käytiin keskustassa katsomassa menoa. Oli kyllä ihan mukavan tuntuisia baareja ja väkeä oli runsaasti liikkellä. Esimerkiksi ensimmäisen oluen tilattuaan saa pöyään pientä naposteltavaa ja ihmiset näyttivät lisäksi tilaavan pöydän täyteen kaikenaista syötävää. Olut on kyllä hieman kalliimpaa kuin suomessa, mutta vain ehkä noin euron kaksi.
Sellaista täältä Japanista.
