Onni potkii

Tiistaina oli koululla International Centerin järjestämä "C" Hour, eli jokakuinen vaihtarien tapaaminen. Paikalle oli myös saapunut paljon ihmisiä jotka halusivat tutustua vaihtareihin, yhteensä läsnä oli noin 50 henkeä. Tavan mukaan jälleen kerran kaikkien piti esittäytyä, tämä hoidettiin eräänlaisen pelin avulla missä piti kysellä eri ihmisiltä mm. kotimaa, lempiruoka, toiveammatti ja paikka jonne haluaisi matkusta. Lisäksi kaikille läsnäolijoille annettiin numero, ja kun oli kysnyt toiselta kaikki kysymykset niin sai sen numeron rastia omasta bingo-taulusta. (Toivottavasti selitin tarpeeksi epäselvästi.) Meikä tietty voitti, eli olin ensimmäinen joka sai bingon, vaikka kerkesin haastattelemaan vain viittä henkilöä. Jotkut olivat haastatelleet peräti kahtakymmentä, mutta ei voi mitään jos onni potkii. Sain palkinnoksi kolme astiaa ja syömäpuikot (kuvassa alla), mutta jouduin lisäksi esittelemään itseni kaikille japaniksi. Ihan hauska tapahtuma, ensi kuussa ei kuulemma pidetä, mutta kahden kuukauden päästä sitten uudestaan.

Keskiviikkona koulun jälkeen lähdetiin kolmen muun suomalaisen kanssa pyöräilemään kaupungin toiselle puolelle (alla muutama kuva matkalta). Heti matkan alettua yhden huoltoaseman kohdalla joku tyyppi huusi meille autostaan. Huutaja oli amerikkalainen Randal, joka opetti englantia jossain Kitamin kouluista. Se sanoi, ettei kauhean usein näe neljää länkkäriä pyöräilemässä Kitamin kaduilla, niin sitä oli alkanut kiinnostamaan ketä oikein oltiin. Joitain siinä hetken puhuttiin, saatiin kutsu joihinkin juhliin, ja jatkettiin sitten matkaa. Päädyttiin käytettyjen vaateiden kauppaan, josta ostin täysin uuden repun kahdeksalla eurolla (kuvassa alla). Käytiin vielä oikeassakin vaatekaupassa ja syömässä. Paluumatkalla poikettiin satunnaisessa elektroniikkakaupassa josta ostin itselleni DS-Liten (kuvassa alla), oli kyllä todella ihme että niitä oli kaupassa jäljellä sillä ne ovat aina loppuunmyyty. Kotimatkalla kaupasta vielä banaaneja ja purkkaa, (Sori, täällä ei oikein käytetä banaanitarroja, yritän kyllä vielä katsella), ja sitten kämpille nukkumaan.

Sää alka täällä vihdoin lämpenemään, tänään saattoi olla peräti kymmenen astetta plussaa! Japaniakin pitäisi alkaa tosissaan opiskelemaan kun ei tahdo oikein keskustelut ja niiden ymmärtäminen oikei sujua vielä. Josko vuoden päästä jotain osaisi.

Eipä muuta tällä kertaa. (pahoittelen huonolaatusia kuvia)